Talouselämä julkaisi 26.4.2013 neljännentoista kerran Päättäjänaiset-selvityksen, jossa listattiin 100 Suomen yritysmaailman vaikutusvaltaisinta naista. He edustavat laaja-alaisesti hallintoa, järjestöjä, tiedettä ja taidetta ja heillä on yritystalouteen liittyvää valtaa tai vastuuta.
Arviointikriitereinä selvityksessä käytettiin seuraavia tekijöitä:
- työn ja johdetun liiketoiminnan koko
- tehtävien vaativuus ja henkilöstön koko
- yrityksen kansainvälisyys ja kilpailuasetelma
- henkilön oma urakehitys sekä
- yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja näkyvyys
Eniten painoarvoa saivat toimitusjohtajuus, vaativat johtoryhmätehtävät suurissa globaalin liiketoiminnan yrityksissä, sekä kotimaisten pörssiyhtiöiden hallituspaikat.
Lista on hyvin vaikuttava sekä saavutuksiltaan että laaja-alaisuudeltaan. Nuorin listalle päässeistä on Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Kristina Pentti-von Walzel (34), joka vaikuttaa Lemminkäisen ja Aspon hallituksissa; iäkkäin edelläkävijämäisen pankkiuran tehnyt Sirkka Hämäläinen-Lindfors (73), joka toimii Koneen hallituksen varapuheenjohtajana ja Kansallisoopperan hallituksen puheenjohtajana. Hyvin osaavia ja ansioituneita ammattilaisia kaikki.
Samassa lehdessä oli myös juttu "Hankalat Ämmät", johon oli haastateltu 128:aa viime vuonna listalle päässyttä sekä tänä vuonna ehdolla ollutta naisvaikuttajaa. Selvityksen mukaan lapsettomia naisjohtajia on myös joukossa. Keskimäärin päättäjänaisilla on 1,7 lasta. Mielikuva sinkusta uranaisesta näyttäisi siis olevan myytti. Noin puolet vastaajista kokee luopuneensa jostain uran vuoksi, puolet ei. Kipein valinta jutun mukaan on ollut äitiydestä luopuminen. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka moni koulutettu nainen on luopunut tai joutunut luopumaan urastaan lasten vuoksi.
Myös Ilta-Sanomat nosti yrityselämän vaikutusvaltaiset naiset otsikoihin, tosin hieman eri kuvituksella. Kaikilla kolmella naisella sattui kyseisissä kuvissa olemaan lyhyet hiukset, ja jutun kommenteissa virisikin vilkas keskustelu menestyvien naisten ulkoisesta olemuksesta sekä hiustyylistä, joka poiki ihan oman jutun:
Toki ulkonäöllä, käyttäytymisellä ja asenteella on merkitystä uralla etenemisessä. Hiukset, meikki, väri- ja tyylivalinnat vaikuttavat kuitenkin lähinnä ensivaikutelmaan ja auttavat viiteryhmän määrittelyssä - substanssi ja näytöt tulevat tekemisen kautta. Muotibisneksessä ja kauneuskilpailuissa, ja ehkä deittimarkkinoilla ulkoisella olemuksella on korostuneempi painoarvo. Yritysmaailmassa merkitsee enemmän tulos, vastuu ja vaikuttavuus.
Kun katsoo Päättäjänaisten valokuvia, niin joukossa on niin blondia kuin brunettea, pitkää ja lyhyttä hiusta, silmälaseilla ja ilman. Jakun väritkin vaihtelevat tummasta kirkkaanpunaiseen tai ruohon vihreään. He kaikki hymyilevät - enemmän tai vähemmän. Uranaiset koetaan joskus pelottavaksi, eikä heistä juurikaan kerrota kiinnostavia tarinoita. En ihan ymmärrä, mistä se johtuu. Kuvien perusteella he kyllä vaikuttavat määrätietoisilta, mutta eivät tylsiltä eivätkä pelottavilta. Herääkin kysymys, millaisen kuvan media osaajanaisista antaa tai miten naiset itse hyödyntävät vaikkapa sosiaalista media luodakseen itsestään helpommin lähestyttävän ja yritysten kannalta halutun osaajan kuvan.
Fakta on, kuten Annamari Sipilä HS Kolumnissaan (1.5.2013) kirjoittaa: "Pienellä Suomella ei ole varaa lasikattoon. Huipulle pitää saada parhaat kyvyt eli lisää naisia". Mieluummin ilman kiintiöitä, mieluummin ilman f-sanaa. Naiset on saatava itse haluamaan menestystä ja yritysten on muutettava käytöntöjään niin henkilövalinnoissa kuin naisille ominaisten biologisten elämänvaiheiden huomioimisessa joustavan työelämän ratkaisuja kehitettäessä. Osaaminen on pääasia, ja sitä meillä ei pienenä maana ole yhtään varaa heittää hukkaan.