"Populismi lupaa järjestystä epäjärjestykseen" kirjoitti imagoasiantuntija Erkki Karvonen Helsingin Sanomien Vieraskynässä 24.2. Jäin miettimään, mitä populismi oikeastaan tarkoittaa - ja mikä poliittisessa markkinoinnissa ei olisi populistista.
Wikipedian mukaan populismi Suomessa yhdistetään vennamolaisuuteen tai soinilaisuuteen. Sen väitetään olevan ilman omaa poliittista ideologiaa ja ammentavan vaikutteista sekä oikealta että vasemmalta. Sanotaan myös, että uudelle populismille tyypillistä on tunteisiin vetoaminen sekä television ja internetin käyttötaito. Toisaalta, vaikuttava viestintähän on aina tunteisiin vetoavaa ja nykyään sitä tehdään lisääntyvässä määrin videon keinoin ja perinteisen median lisäksi sosiaalisessa mediassa.
Eikö poliittinen markkinointi aina ole enemmän tai vähemmän populistista - puolueista riippumatta? Vai mitä oli Kokoomuksen vuoden 2006 presidentin vaalien slogon "Vastakkainasettelun aika on ohi" jos ei populistista?
Karvonen mainitse artikkelissaan myös Reaganin viestintäkonsultti Roger Ailesin. "You Are the Message" on Ailesin edelleen käyttökelpoinen imagonrakentajan perusteos. Teoksessa hän käy läpi erilaisia keinoja mm. hyvän puheen rakentamiseen ja tv-esiintymisiin.
Presidentti Reaganhan käytti viestinnässään elokuvateollisuudesta tuttuja draamakerronnan keinoja. Mielenkiintoista mielestäni on, että nykytekniikalla kuka tahansa vaaliehdokas pystyisi edullisilla videokameroilla ja sosiaalista mediaa hyödyntämällä tekemään mielenkiintoisen ja puhuttelevan kampanjan. Henkilöbrändin viestintää voi jatkaa sosiaalisen median kanavissa myös vaalien jälkeen.
Markkinoinnin tutkija ja professori Jill Klein kertoi 90-luvulla eräällä kurssilla, johon osallistuin, miten Yhdysvaltojen presidenttien imagoa mitattiin ns. likeablility-integrity akselilla. Pidettyys ja rehellisyys. Kuulostaa hyvältä. Miksei sitä voisi soveltaa tänäkin päivänä? Mitkä olisivat sellaiset henkilöbrändit attribuutit, joilla suomalaisten äänestäjien sydämiin päästään - ja pysytään myös vaalien jälkeen.
Se mitä itse peräänkuulutan poliittisessa viestinnässä on autenttisuus, aitous. Tällä tarkoitan sitä, että poliitikot ja puolueet eivät tee vain taktista markkinointiviestintää, vaan rakentavat aitoja, arvolähtöisiä henkilöbrändejä. Spin-doctoreiden aika alkaa olla ohi. Kyllä kansa tietää - vai tietääkö?
21.2.2011
Hei me brändätään, osa 2
Henkilöbrändäyksestä alkaa olla jo paljon erilaisia näkemyksiä, joten lisäänpä keskusteluun omankin viitekehykseni. Sen avulla pyrin tarkastelemaan henkilöbrändin ja yritysbrändin suhteita ja näkyvyyttä - onko se riski vai lisäarvoa tuova pääomaerä.
Poistin kaaviosta valokuvat ja strategiset siirtymänuolet, joten jokainen voi kuvitella siihen itselleen sopivat henkilöt ja suunnan. Positioinnin ydinkysymys on, nähdäänkö henkilö yritysbrändin alla vai onko hän ensisijaisesti tunnettu omasta osaamisestaan yksilönä.
1) Julkinen - henkilöbrändi: Klassinen henkilöbrändi on artisti, freelancer tai pienyrittäjä, jolloin osaaminen ja ansaintalogiikka sitoutuu pikemminkin persoonaan kuin yritykseen. Myös kasvuyritysten yrittäjä-omistajat kuuluvat tähän ryhmään. Poliitikot ovat vähän kuin joukkueurheilijat; heidät voidaan nähdä sekä yksilöinä että joukkue/puoluebrändin alla.
2) Yksityinen - henkilöbrändi: Oman osaamisen markkinointi on perinteisesti liitetty työnhakutilanteeseen, jossa tavoitteena on markkinoida itsensä uuteen työsuhteeseen. Tässä henkilön julkinen identiteetti tai osaamisprofiili ovat avainasemassa. Tätä ryhmää edustavat myös apurahatutkijat tai vielä tuntemattomat artistilupaukset.
3) Yksityinen - yritysbrändi: Työntekijän osaaminen sijoittuu yleensä yritysbrändin alle. Osaajia haetaan, mutta työsopimuksen tekemisen jälkeen henkilö on työnantajan ”tallissa”. Myös yllättävän moni suurenkin yrityksen palkkajohtaja pitää matalaa profiilia ja tulee näkyviin enemmän yritysbrändi edellä.
4) Julkinen - yritysbrändi: Tämä on ehdottomasti kentistä mielenkiintoisin ja sisältää eniten luovia mahdollisuuksia.Osaamisintensiivisten yritysten erityisasiantuntijat tai huippujohtajat muodostavat ryhmän, jossa sekä henkilöbrändillä että yritysbrändillä on merkitystä. Vaan ovatko he näkyviä, vai pysyvätkö mieluummin piilossa? Tähän ryhmään laskisin myös huippututkijat ja professorit. Tuovathan he mainetta myös omalle organisaatiolleen. Korporaatioiden henkilöbrändit ovat tavallaan arvokas tase-erä, joiden sitouttaminen ja molemminpuolinen win-win suhde on bisneksen kannalta tärkeää. Myös joukkueurheilussa voitaisiin paljon rohkeammin nostaa yksittäisiä pelaajia esiin, kuten muualla maalmassa tehdään. Meillä fanitetaan joukkuetta, kansainvälisillä kentille sekä pelaajia että joukkuetta.
Poistin kaaviosta valokuvat ja strategiset siirtymänuolet, joten jokainen voi kuvitella siihen itselleen sopivat henkilöt ja suunnan. Positioinnin ydinkysymys on, nähdäänkö henkilö yritysbrändin alla vai onko hän ensisijaisesti tunnettu omasta osaamisestaan yksilönä.
1) Julkinen - henkilöbrändi: Klassinen henkilöbrändi on artisti, freelancer tai pienyrittäjä, jolloin osaaminen ja ansaintalogiikka sitoutuu pikemminkin persoonaan kuin yritykseen. Myös kasvuyritysten yrittäjä-omistajat kuuluvat tähän ryhmään. Poliitikot ovat vähän kuin joukkueurheilijat; heidät voidaan nähdä sekä yksilöinä että joukkue/puoluebrändin alla.
2) Yksityinen - henkilöbrändi: Oman osaamisen markkinointi on perinteisesti liitetty työnhakutilanteeseen, jossa tavoitteena on markkinoida itsensä uuteen työsuhteeseen. Tässä henkilön julkinen identiteetti tai osaamisprofiili ovat avainasemassa. Tätä ryhmää edustavat myös apurahatutkijat tai vielä tuntemattomat artistilupaukset.
3) Yksityinen - yritysbrändi: Työntekijän osaaminen sijoittuu yleensä yritysbrändin alle. Osaajia haetaan, mutta työsopimuksen tekemisen jälkeen henkilö on työnantajan ”tallissa”. Myös yllättävän moni suurenkin yrityksen palkkajohtaja pitää matalaa profiilia ja tulee näkyviin enemmän yritysbrändi edellä.
4) Julkinen - yritysbrändi: Tämä on ehdottomasti kentistä mielenkiintoisin ja sisältää eniten luovia mahdollisuuksia.Osaamisintensiivisten yritysten erityisasiantuntijat tai huippujohtajat muodostavat ryhmän, jossa sekä henkilöbrändillä että yritysbrändillä on merkitystä. Vaan ovatko he näkyviä, vai pysyvätkö mieluummin piilossa? Tähän ryhmään laskisin myös huippututkijat ja professorit. Tuovathan he mainetta myös omalle organisaatiolleen. Korporaatioiden henkilöbrändit ovat tavallaan arvokas tase-erä, joiden sitouttaminen ja molemminpuolinen win-win suhde on bisneksen kannalta tärkeää. Myös joukkueurheilussa voitaisiin paljon rohkeammin nostaa yksittäisiä pelaajia esiin, kuten muualla maalmassa tehdään. Meillä fanitetaan joukkuetta, kansainvälisillä kentille sekä pelaajia että joukkuetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)