Onko sinulla rohkeutta olla oma itsesi?

Viime keskiviikkona 19.10.2011 järjestettiin ensimmäistä kertaa Ihmisoikeuksien päivän tapahtuma (Global Dignity Day) Espoossa. Tapahtuma oli hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto meni lyhentämättömänä Tukikummit ry:lle lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseen. Puhujina oli huippunimiä, mm. arkkipiispa Desmond Tutu ja Norjan kruununprinssi Haakon. Tapahtuman isänä voidaan pitää filosofi Pekka Himasta, yhtä Global Dignity hankkeen perustajaa. Iso kiitos hänelle tapahtumasta!

Puheenvuorossaan Himanen soitti pätkän Kari Rydmanin Niin kaunis on maa kappaleesta. Se kertoo toisaalta elämän rajallisuudesta, mutta samalla myös siitä, että elämä voittaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus tässä ja nyt tehdä arvostavia tekoja toisillemme, lisätä toinen toistemme omanarvontuntoa. Elämä on suora lähetys, siihen ei saa toista mahdollisuutta.

Itseasiassa arvolähtöisellä henkilöbrändäyksellä on paljon samaa dignity ajattelun kanssa: se on sitä, että uskallat olla oma itsesi! Ole rohkea, ole ainutlaatuinen!

Your life is limited, have the courage to be you. -Pekka Himanen

-

Käsikirjoituksista vientituotteiksi

Helsingin Sanomat kertoi kulttuurisivuillaan Petri Kotwican Musta jää -elokuvan uudelleenfilmatisoinnista Koreassa. Elokuva sai nimekseen Love, In Between ja genreksi erootinen draama. Hieno elokuva sai uuden mielenkiintoisen muodon. Tarina on sama, mutta kerronnan yksityiskohdat ja musiikki ovat muuttuneet.

Suomessa Remake-oikeuksien myynti on ollut vähäistä. Mahdolliseksi syyksi käsikirjoittajien killan puheenjohtaja Pekko Pesonen arvioi HS:n mukaan sen, että Suomessa ei ole tehty kovin paljon genre-elokuvia. Itse muistan innostuneeni FC Venuksen käsikirjoituksen myynnistä Saksaan 2006. Ihmettelin miksei suomalaisia käsikirjoituksia tarjota enemmän isojen tuotantobudjettien maihin. Osaamisen markkinointiahan sekin on.

Kotwica tuo haastattelussa esiin Hollywood muotin tyypilliset piirteet: agenttitarinoita tai toisen osapuolen mielenvikaisuutta, aseita ja ampumista. Sellaistahan se taitaa olla. Siinä valossa Mustan jään tarinankerronta kaikesta synkkyydestään huolimatta saa vielä lisäpisteitä. Se on osaajan tekemä hieno teos, jota on hyvä versioida myös taloudellista etua osaajalle tuottavaksi tuotteeksi. Lisää tällaista!

Trailer: Love, In Between

Työnhausta työn luomiseen

Kesällä on aikaa lukea. Tänä vuonna lukulistallani on ollut mm. Leila Simosen Naiset ja raha, Jukka ja Katri Ojasalon B-to-B palvelujen markkinointi sekä Eckhart Tollen Läsnäolon voima. Kovin erilaisia teoksia, eikö totta?

Itseäni on askarruttanut paljon ihmisten suhde rahaan, tavoitteisiin ja hyvinvointiin. Toisaalta Suomi tarvitsee kasvuyrittäjyyttä, toisaalta stressi ja menestyspaineet kuormittavat ihmisiä. Emmekä me ole kovin yrittäjähenkistä kansaa. Mikä siis neuvoksi?

Jim Collins esittelee kirjassaan Hyvästä paras kolmen ympyrän siilikonseptin. Sosiaalialalle ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden siilimalliin hän on ottanut taloudellisen tuloksen tavoittelun tilalle resurssit. Mielestäni konsepti sopii erinomaisesti myös itsensä johtamiseen, työnhakuun tai oman osaamisen markkinointiin ostopalveluina. Ydinkysymykset ovat:

Mistä olemme todella innostuneita?
Missä voimme olla maailman parhaita?
Mikä vaikuttaa resursseihimme?

Rahan tavoittelun sijaan monelle lienee houkuttelevampaa tavoitella optimaalista vapaa-ajan ja rahan suhdetta. Jotkut ihmiset haluavat rikastua - ja se on ihan ok. Mutta toisille on tärkeämpää taloudellinen turvallisuus ja eläkepäivien riittävä toimeentulo sekä riittävä aika virkistymiseen ja tärkeille ihmissuhteille. Oman osaamisen hinnoitteluun ja markkinointiin tulee suhtautua yhtä ammattimaisesti kuin B-to-B palvelujen markkinointiin: on mietittävä, mikä luo kilpailuetua ja miten rakentaa luottamukselliset win-win asiakassuhteet.

Työnhaku on muuttumassa yrittäjämäiseksi työn luomiseksi. Siinä on avuksi henkilöbrändi sekä palveluiden markkinointi ja myyntitaito. Tästä lisää syksyllä.

Kehystarinalla on merkitystä

Niin henkilöbrändeillä kuin yrityksilläkin kehystarinoilla on vahva merkitys. Se kertoo usein tilanteesta, jossa yritys sai alkunsa tai tapahtumasta, joka muutti henkilön elämää. Marimekko, Suunto ja Rapala ovat esimerkkejä kansainvälistyneistä yrityksistä, joilla kaikilla on vahva kehystarina. Samoin Kirsti Paakkasen ja Linus Turvaldsin tarinat ovat hyviä esimerkkejä kehystarinoista, joihin liittyy tietynlainen ongelmanratkaisu. Kirsti Paakkanen sai johdettavakseen kriisiyhtiön ja onnistui kääntämään sen menestykseen. Linus Turvalds taas tunnetaan Linux-käyttöjärjestelmästä ja avoimesta lähdekoodista.

Tarinat syntyvät tai ne voidaan tietoisesti rakentaa. Olennaista on kuitenkin, että ne ovat aitoja. Hyvä kehystarina kertoo, mikä sai henkilön valitsemaan juuri tämän uran tai mitkä tapahtumat edelsivät oman yrityksen perustamista. Hyvä tarina koskettaa tunnetasolla ja sitä voidaan kuljettaa eteen päin yrityksen tai henkilön omien tekojen kautta.

Aivan kuten käsikirjoituksessakin, myös kehystarinassa tulee olla teema. Mihin sinä tai yrityksesi on erikoistunut? Mikä on se punainen lanka, joka kulkee läpi ansioluettelosi tai yrityksen tarjoaman? Kuten draamassa tai dekkarissa, niin myös elämässä ihmisiä kiinnostaa, miksi valitsit juuri tämän työn tai toimialan. Ja mihin olet matkalla.

Usein tarinat liittyvät omiin unelmiin ja valintoihin. Jotta se puhuttelee myös asiakkaita tai suurta yleisöä, sen pitää myös tarjota samastumiskohteita ja inspiraation lähteitä. Hyvä tarina jättää jälkeensä innostuksen tai ihailun kipinän : wow, olipa hieno juttu. Se herättää luottamusta ja rakentaa suhteita, heimoja.

Meidän Pekka ja Emilia Uutinen

Aprillipäivänä uutisiin tulee suhtautua pienellä huumorilla. Aika hauska rouhaisu oli YLE klassisen musiikin blogipostaus, jonka mukaan Pekka Kuusisto vaihtaa nimeään Meidän Pekaksi - henkilökohtaisten brändineuvojien ohjeistuksen mukaan.

Näyttelijä Emilia Uutinen taas on suhtautunut henkilöbrändäykseen vakavammin. Hän on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Madridin kuninkaallisesta teatterikorkeakoulusta ja luo menestyksekkäästi uraa monipuolisena näyttelijänä Espanjassa. Emilian osaamiseen voi tutustua tarkemmin hänen kotisivuiltaan  . Erinomainen esimerkki artistin henkilöbrändäyksestä globaaleilla markkinoilla.

Miksi henkilöbrändäys on tärkeää?

Keskustelu henkilöbrändäyksen käyttökohteista ja -tarpeista on jakautunut kahtia: toiset näkevät henkilöbrändin julkisuuden henkilöille kuuluvana, toiset taas näkevät sen työnhakuun kuuluvana markkinointina. 

Mielestäni se on molempia - riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Lisäksi se on myös yksilön maineenhallintaa verkkoympäristössä. Kun työpaikat ja projektit vaihtuvat tiheään tahtiin, ihmisen digitaalinen jalanjälki on sidottava tiukemmin oman osaamisen profilointiin ja maineeseen. Digitaalisessa yhteiskunnassa tulee miettiä, kumpi on tärkeämpää: ammatillinen maine vai kaveriläppä. Mikroyrittäjille ja start-up'eille henkilöbrändäys on kiinteä osa yrityksen myynti- ja markkinointitoimenpiteitä.

Yksi henkilöbrändäyksen johtavia kansainvälisiä asiantuntijoita, William Arruda, nostaa oheisella videolla hyvin esiin työmarkkinoiden paineet henkilöbrändäykselle: työsuhteiden kesto lyhenee, yhä useampia työpaikkoja menetetään ulkomaille, kilpailu on globaalia. Tämä on haaste, mutta myös mahdollisuus. Globaali talous tarjoaa suuret markkinat myös suomalaisille toimijoille. Osaammeko me sitä hyödyntää? 

Why Personal Branding? from William Arruda on Vimeo.

Imagonrakennusta, populismia vai markkinointiviestintää?

"Populismi lupaa järjestystä epäjärjestykseen" kirjoitti imagoasiantuntija Erkki Karvonen Helsingin Sanomien Vieraskynässä 24.2. Jäin miettimään, mitä populismi oikeastaan tarkoittaa - ja mikä poliittisessa markkinoinnissa ei olisi populistista.

Wikipedian mukaan populismi Suomessa yhdistetään vennamolaisuuteen tai soinilaisuuteen. Sen väitetään olevan ilman omaa poliittista ideologiaa ja ammentavan vaikutteista sekä oikealta että vasemmalta. Sanotaan myös, että uudelle populismille tyypillistä on tunteisiin vetoaminen sekä television ja internetin käyttötaito. Toisaalta, vaikuttava viestintähän on aina tunteisiin vetoavaa ja nykyään sitä tehdään lisääntyvässä määrin videon keinoin ja perinteisen median lisäksi sosiaalisessa mediassa.

Eikö poliittinen markkinointi aina ole enemmän tai vähemmän populistista - puolueista riippumatta? Vai mitä oli Kokoomuksen vuoden 2006 presidentin vaalien slogon "Vastakkainasettelun aika on ohi" jos ei populistista?

Karvonen mainitse artikkelissaan myös Reaganin viestintäkonsultti Roger Ailesin. "You Are the Message" on Ailesin edelleen käyttökelpoinen imagonrakentajan perusteos. Teoksessa hän käy läpi erilaisia keinoja mm. hyvän puheen rakentamiseen ja tv-esiintymisiin.
Presidentti Reaganhan käytti viestinnässään elokuvateollisuudesta tuttuja draamakerronnan keinoja. Mielenkiintoista mielestäni on, että nykytekniikalla kuka tahansa vaaliehdokas pystyisi edullisilla videokameroilla ja sosiaalista mediaa hyödyntämällä tekemään mielenkiintoisen ja puhuttelevan kampanjan. Henkilöbrändin viestintää voi jatkaa sosiaalisen median kanavissa myös vaalien jälkeen.

Markkinoinnin tutkija ja professori Jill Klein kertoi 90-luvulla eräällä kurssilla, johon osallistuin, miten Yhdysvaltojen presidenttien imagoa mitattiin ns. likeablility-integrity akselilla. Pidettyys ja rehellisyys. Kuulostaa hyvältä. Miksei sitä voisi soveltaa tänäkin päivänä? Mitkä olisivat sellaiset henkilöbrändit attribuutit, joilla suomalaisten äänestäjien sydämiin päästään - ja pysytään myös vaalien jälkeen.

Se mitä itse peräänkuulutan poliittisessa viestinnässä on autenttisuus, aitous. Tällä tarkoitan sitä, että poliitikot ja puolueet eivät tee vain taktista markkinointiviestintää, vaan rakentavat aitoja, arvolähtöisiä henkilöbrändejä. Spin-doctoreiden aika alkaa olla ohi. Kyllä kansa tietää - vai tietääkö?

Hei me brändätään, osa 2

Henkilöbrändäyksestä alkaa olla jo paljon erilaisia näkemyksiä, joten lisäänpä keskusteluun omankin viitekehykseni. Sen avulla pyrin tarkastelemaan henkilöbrändin ja yritysbrändin suhteita ja näkyvyyttä - onko se riski vai lisäarvoa tuova pääomaerä.

Poistin kaaviosta valokuvat ja strategiset siirtymänuolet, joten jokainen voi kuvitella siihen itselleen sopivat henkilöt ja suunnan. Positioinnin ydinkysymys on, nähdäänkö henkilö yritysbrändin alla vai onko hän ensisijaisesti tunnettu omasta osaamisestaan yksilönä.

1) Julkinen - henkilöbrändi: Klassinen henkilöbrändi on artisti, freelancer tai pienyrittäjä, jolloin osaaminen ja ansaintalogiikka sitoutuu pikemminkin persoonaan kuin yritykseen. Myös kasvuyritysten yrittäjä-omistajat kuuluvat tähän ryhmään. Poliitikot ovat vähän kuin joukkueurheilijat; heidät voidaan nähdä sekä yksilöinä että joukkue/puoluebrändin alla.

2) Yksityinen - henkilöbrändi: Oman osaamisen markkinointi on perinteisesti liitetty työnhakutilanteeseen, jossa tavoitteena on markkinoida itsensä uuteen työsuhteeseen. Tässä henkilön julkinen identiteetti tai osaamisprofiili ovat avainasemassa. Tätä ryhmää edustavat myös apurahatutkijat tai vielä tuntemattomat artistilupaukset.

3) Yksityinen - yritysbrändi: Työntekijän osaaminen sijoittuu yleensä yritysbrändin alle. Osaajia haetaan, mutta työsopimuksen tekemisen jälkeen henkilö on työnantajan ”tallissa”. Myös yllättävän moni suurenkin yrityksen palkkajohtaja pitää matalaa profiilia ja tulee näkyviin enemmän yritysbrändi edellä.

4) Julkinen - yritysbrändi: Tämä on ehdottomasti kentistä mielenkiintoisin ja sisältää eniten luovia mahdollisuuksia.Osaamisintensiivisten yritysten erityisasiantuntijat tai huippujohtajat muodostavat ryhmän, jossa sekä henkilöbrändillä että yritysbrändillä on merkitystä. Vaan ovatko he näkyviä, vai pysyvätkö mieluummin piilossa? Tähän ryhmään laskisin myös huippututkijat ja professorit. Tuovathan he mainetta myös omalle organisaatiolleen. Korporaatioiden henkilöbrändit ovat tavallaan arvokas tase-erä, joiden sitouttaminen ja molemminpuolinen win-win suhde on bisneksen kannalta tärkeää. Myös joukkueurheilussa voitaisiin paljon rohkeammin nostaa yksittäisiä pelaajia esiin, kuten muualla maalmassa tehdään. Meillä fanitetaan joukkuetta, kansainvälisillä kentille sekä pelaajia että joukkuetta.