Henkilöbrändit osa 2: Rautasilta - hyppy sosiaaliseen mediaan!

Eero Leppänen alias Rautasilta on 47-vuotias rovaniemeläinen yhteisöllisen median edelläkävijä. Näin hänen Pecha Kucha esityksensä Sometime2010 -tapahtumassa ja olin todella vaikuttunut! Päätin selvittää hieman lisää henkilöstä Rautasillan takana sekä mihin hänen suuri kansansuosionsa perustuu. Jututin Eeroa heinäkuussa helteisessä Helsingissä.

- Tarve radikaalimpaan elämänmuutokseen alkoi kyteä mielessäni nelisen vuotta sitten, Palkkakehityksen urakatto media-alan opettajana oli saavutettu ja ammatilliset kehitysmahdollisuudet tuntuivat rajallisilta, kertoo Eero. Luova ihminen alkoi kaivata jotain uutta inspiraatiota, muuten leipiintyminen uhkasi kulman takana. - Vuonna 2006 aloin pitämään henkilökohtaista muutosblogia nimimerkillä ”mediaope”. Tuolloin ei vielä tohdittu kirjoittaa oikealla nimellä. Se oli Rautasillan ensimmäinen kosketus sosiaalisen median yhteisöliseen maailmaan. Blogi on tietynlainen evoluutiopolku tähän päivään: kirjoitukset löytyvät blogin arkistosta kuukausittain tai aihealueittain. Mediaopen blogin löysi pian perustamisen jälkeen viestintäkonsultti Kristiina ”MeMe” Pääkkönen, joka tahollaan myös suunnitteli yrittäjyyttä. Näin ajatusten vaihto sekä ensimmäinen sosiaalisen median heimo alkoi muodostua blogikirjoitusten ja kommentointien kautta.

Garage Moviesta se lähti

Samana vuonna markkinoille olivat tulleet ensimmäiset kännykkävideokamerat, joilla periaatteessa kuka tahansa pystyisi kuvaamaan ja tallentamaan nettiin itse tekemiään videoita. Eero oli saanut silloiselta työnantajaltaan uuden videokännykän ja vietti suomalaisen miehen laatuaikaa - autotallissa. Siellä rokkia kuunnellen ja tikkaa heitellen hän sai inspiraaation kuvata uransa ensimmäisen kännykkävideon ja latasi sen You Tubeen. Siitä syntyi kuuluisa garage video: Beer darts and rock´n rol sekä motto ”jos minä pystyn tähän, niin sinäkin pystyt”. - Tuntuihin se hieman naurettavalta, jos vertasi itseään ikä- ja opiskelutovereihin, jotka tekivät oikeita elokuvia tai juontivat tunnettua keskusteluohjelmaa televisiossa. Siitä huolimatta Eero oli vakuuttunut, että tuossa innostuksessa, minkä hän koki oli jotain niin vahvaa, että sitä polkua piti seurata. Päätös oli kypsynyt: oli aika tehdä hyppy yrittäjyyteen.

Yrittäjäksi kasvaminen ja verkoston voima

Yrittäjän ensimmäiset vuodet olivat erilaisia keikkoja freelance-toimittajana sekä kouluttajana. Kilpailu oli kuitenkin kovaa ja freelancerin asema heikko. Jotain oli taas keksittävä. Jotain millä erottua. Eero oli tietyissä piireissä saanut jo mainetta sosiaalisen median edelläkävijänä, joten hän päätti vuoden 2009 alussa rohkeasti erikoistua sosiaalisen median konsulttiyritykseksi. Tämän mahdollisti yhteistyö Kemi-Tornion AMK:n Mopaali-hankkeen kanssa. Toukokuussa 2009 olikin aika vaihtaa kotitoimisto oikean toimistoon ja muiden yrittäjien yhteisöön. Naapurikseen Rautasilta sai KovaKoodarit ja Jyri Ruudun. Heidän osaamisensa täydensivät erinomaisella tavalla toisiaan ja syntyi mm. yrittäjien yhteisöllinen Friendtrepreneur - Ystäväyrittäjyys -nettikonsepti.

SomeTime 2010

Maaliskuussa Eero lupautui Thaimaasta käsin spontaanisti Twitter viestillä pitämään
Pecha Kucha -esityksen yhteisöllisesti tuotetussa SomeTime 2010 tapahtumassa. –Luulin tosin, että kyseessä on 24 hengen kivat kesäkekkerit ja vasta myöhemmin minulle selvisi, että paikalla on parisataa sosiaalisen median tosissaan ottavaa kuulijaa ja mistä Pecha Kuchassa on kyse. Pecha Kucha on formaatti, jossa esitysaikaa on 6 minuuttia 40 sekuntia. Jokaisen esiintyjän käytössä on 20 kuvaa, tasan kaksikymmentä sekuntia kuvaa kohden. Jopa rutinoitunutta esiintyjää jännitti. – Kesken esityksen huomasin kauhukseni, että suuni kuivui jännityksestä ja äänen lähtö oli lähellä. Keidas Saharassa oli Katja Presnalin vesipullo lavan reunalla. Twitterissä yleisö kommentoi reaaliajassa: "On se kova jätkä toi Rautasilta, nyt se juo coolisti vettä kesken Pecha Kuchan!". -Esityksen jälkeen aplodit räjähtivät päälle. Tunne oli aika mieletön.



Aidon henkilöbrändin rakennusaineet

Yrityksenä Rautasilta tarjoaa sosiaalisen median koulutusta, konsultointia, konseptointia sekä ratkaisuja sosiaalisen median intraan. ”Huippuosaamisen” sijaan Eero määritteli vahvuuksinaan paikallisuuden, monipuolisuuden, rohkeuden, elokuvakokemuksen ja innovatiivisuuden. Lisäisin tuohon listaan vielä jalat maassa, auttavainen ja helposti lähestyttävä – kaikki ominaisuuksia, jotka sosiaalisen median yhteisöissä arvotetaan korkealle. –Tämä toiminta on luottamusbisnestä ja paikallisen kulttuurin ymmärtäminen tärkeää. Pienelle Lapin elinkeinonharjoittajalla ei välttämättä ole järkevää mennä kertomaan konsulttikielellä, mitä Starbucks tai joku muu suuren maailman yritys on tehnyt. Vauhdikkaasta Pecha Kucha esityksestä huolimatta Eero on sangen vaatimaton: hänen oli silmiinpistävän vaikea kehua itseään, kun kyselin hänen henkilöbrändinsä vahvuuksia

Yrityksen markkinointia vai henkilöbrändin viestintää?

Sosiaalinen media tarjoaa pienyrittäjälle mahdollisuuden erittäin kustannustehokkaaseen markkinontiin. Rautasilta löytyy Facebookista ja Twitteristä, Vimeolta ja You Tubesta . Yrityksellä on myös kotisivut, blogi sekä SlideShare –tili. Eeron henkilöbrändiin on kuitenkin ehkä eniten vaikuttanut hänen auttavaisuutensa ja vilpitön persoonansa. – "Minkä lupaan, sen teen" ja "Rautasilta tekee asioita, jotka tietää osaavansa" ovat rakentaneet miehen mainetta nyt jo valtakunnalliseksi. – Olen varmaan tehnyt blogissa juuri niin kuin ei pitäisi, eli rakentanut evoluutiopolun omasta blogistani yritysblogiksi. Itse sanoisin päinvastoin: juuri tämä aitous ja inhimillisyys on mielestäni Rautasilta brändin arvokas ydin.

Mikä Rautasillasta tulee isona?
Verkkomedian kehitys tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden ns. kuraattori tyyppiselle henkilölle, joka luo ja koostaa uutisvirtaa. Yksi mahdollisuus on juuri tällainen uudenlainen media-alan yrittäjä, vaikuttaja joka ohjaa median sisältövirtoja. - Toisaalta viihdyn edelläkävijän roolissa, aina askelen edellä, jotta asiakkaiden ei tarvitse hypätä tuntemattomaan. Sekin kuulostaa Rautasillalta.

Henkilöbrändit osa 1: Ideat + Koski = Ideakoski

”Aikuisena menen kyllä oikeisiin töihin, enkä ala miksikään yrittäjäksi” . Näin ajatteli Reetta 10 v, rakennusalalla toimivan yrittäjäperheen tytär. Pienen tytön oli vaikea ymmärtää, että ”oikeaa työtä” voi tehdä myös kotoa käsin ja joustavilla työajoilla. Hänen maailmassa oikeata työtä olisi se, että lähdetään aamulla virastoon ja tullaan illalla kotiin.

Toisin kuitenkin kävi. Kasvatustieteen opintojen ja muutaman vuoden erilaisten oppimiseen ja kehittämiseen liittyvien työsuhteiden jälkeen vuonna 2009 Reetta löysi itsensä polkemassa hurjaa vauhtia kohti Innotaloa ja kaupparekisteriä. Repussaan hänellä oli Ideapakka; työkalu jolla voitaisiin kehittää projektityöskentelyä osallistavammaksi ja luovemmaksi. Oli pakka, oli Koski - syntyi yritys: Ideakoski.

Nuoren yrityksen ensiaskeleet

- Ideakoski syntyi hieman erikoisella tavalla, muistelee Reetta. -Olin yt-neuvottelujen jälkeen juuri vaihtanut työpaikkaa, kun erältä tutulta asiakkaalta soitettiin perään. Heidän saamansa asiakaspalaute oli niin hyvää, että halusivat ehdottomasti tilata minut uudestaan ja pyysivät tarjousta. Pienen harkinnan ja neuvottelujen jälkeen päätin alkaa osa-aikaiseksi yrittäjäksi.

Yrittäjyyden etuina Reetta pitää suurempia vaikutusmahdollisuuksia: asiakaskäynnille voi mennä polkupyörällä tai valmennuksen voi kesähelteellä vetää vaikka paljain jaloin hyvällä omallatunnolla, jos se vain asiakkaalle sopii. –Yrittäjänä vastaan elämäni valinnoista, minulla on vapaus toteuttaa juuri sellaista elämää kuin itse haluan. Elämä on rajallinen, miksei sitä siis käyttäisi sellaiseen tekemiseen, jonka kokee arvokkaaksi? Yrittäjyyspäätöksen jälkeen Reetta on huomannut, että asiakkaiksi on valikoitunut samanhenkisiä ja saman arvomaailman jakavia ihmisiä ja yrityksiä.

- Ehkä olen aina ollut luonteeltani yrittäjähenkinen ja itseni toteuttaminen on ollut tärkeää. Olen myös luonteeltani sellainen, että haluan haastaa itseni. Se voi olla maraton tai leijasurffauksen opettelu, näköjään yrityksen perustaminenkin, kuittaa Reetta leveästi hymyillen.

Ensimmäinen tuote: Ideapakka

- Ideapakka lähti ajatuksesta kehittää kouluttajille uudentyyppinen työväline. En ollut tyytyväinen perinteiseen projektityökulttuuriin, vaan aloin pohtia, miten asian voisi tehdä toisin; miten projektityötä voisi kehittää innovatiivisemmaksi ja osallistavammaksi. Useissa kouluttajien ammattillisissa kehitysvalmennuksissa minulta kysyttiin uuden valmennustyylin edessä: ”kertoisitko, miten minä vedän tämän koulutuksen käytännössä” – huomasin siis tarpeen käyttäjälähtöiselle työkalulle. Itse formaatti syntyi nopeasti, varmaan alle tunnissa, kun istuin alas ja naputtelin ideani powerpointtiin. Yritin saada tuotekehitystukea Keksintösäätiön tuoteväylästä, mutta koska Ideapakka oli jo markkinoilla, tuotekehitys oli heidän mukaansa tehty. - Samoihin aikoihin näin netissä ilmoituksen ElämänTimantti pilotista ja päätin antaa henkilöbrändäyksellekin mahdollisuuden, vaikka ensi-istumalta se tuntui ajatuksena kovin ulkokohtaiselta. Prosessin jälkeen olen kuitenkin huomannut henkilönä ja yrityksenä toteuttavani konkreettisella tasolla niitä arvoja, jotka itselleni prosessin alussa määrittelin. Se tuntuu hienolta.

Kokemukset ja erilaisuuden kohtaaminen avartavat

- Ennen yrittäjäuraani ehdin kokea työntekijänä IT-alan yrityksen konkurssin, mikä kokemuksena opetti paljon. Ideakosken perustamisen lisäksi toinen merkittävä käänne oli opettaminen intialaisessa organisaatiossa Quality Circle Forum of India vuonna 2002. Se antoi hyvän käsityksen kulttuurien ja ihmisten sosiaalistumisen merkityksestä. Olin Suomessa juuri lukenut Peter Sengen hienoja teorioita itseohjautuvista tiimeistä ja oppivasta organisaatiosta, ja innoissani menin näiden oppien kera Intiaan. Siellä törmäsin laatupiireihin ja TQM (Total Quality Management) toimintaan, jossa jokaisella oli tarkkaan määritetty paikkansa työyhteisössä. He olivat oikein kuuliaisia ja tyytyväisiä siihen, että tiesivät tarkkaan, mitä heiltä odotetaan. Intialainen yhteiskunta on myös hyvin hierarkinen, joten minä ja oppini olimme kuin toiselta planeetalta. Tuo kulttuurien kohtaaminen oli itseasiassa hyvin voimaannuttava kokemus. Se vapautti minut normeista, ja opetti elämään kussakin tilanteessa – ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, kertoo Reetta.

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?

- Vuonna 2003 olin Ruotsissa sairaalan saattohoito-osastolla kesätöissä. Iltaisin kuuntelin vanhusten tarinoita, jotka usein kertoivat heidän nuoruudestaan. He muistelivat onnellisia asioita, kuten rakastumisia. Tämä jäi mieleeni voimakkaasti. Halusin itse käyttää aikani viisasti, nyt kun vielä on mahdollisuus tehdä valintoja elämässä. Vanhuksilla on tarve eheyttää elämänkaartaan tarinoilla. Nuoruusvuodet jättävät aivoihin vahvoja tunnejälkiä kahdenkymmenen ikävuoden ajoilta. Päällimäisinä tarinoissa olivat nuoruuden rakkaudet. Reetta kertoo, että ihmisten onnellisuutta on vertailtu myös eri ammattien välillä. Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat rekkakuskit, vaikka se vähän hassulta kuulostaakin. Nimittäin he saavuttavat päivittäin päämääränsä, ja ihmisen aivoissa onnellisuus lisääntyy, mitä useammin he saavuttavat tavoitteitaan. Entä mikä sitten olisi oivalluttajan tärkein oivallus? - Onni on jatkuvaa muutosta ja oppimista (ainakin minulle). Tosin yrittäjyys on myös kovaa työtä, Reetta muistuttaa realistisena.

Reetan vahvuudet

Luovana kouluttajana Reetta pitää vahvuuksinaan uskallusta mokata, epävarmuuden sietokykyä ja rohkeutta heittäytyä tarvittaessa. Häntä pidetään iloisena ja reippaana, yritteliäänä ja ahkerana. Reetta korostaa siinäkin aitoutta. – Tärkeää on tunnistaa ja sallia myös negatiiviset tunteet. En pidä pidä sellaisesta defensiivisestä onnellisuudesta, jossa ikään kuin peitetään hömppäpositiivisuuden alle negatiiviset tunteet ja kielletään niiden olemassaolo. Kukaan ei voi olla aina positiivinen ja jokaisella on joskus huono päivä. On helpompaa hyväksyä asia ja myöntää, että tänään on nyt tällainen fiilis, mutta huomenna on uusi päivä. Aitouteen kuuluu positiivisuuden lisäksi myös negatiiviset tunteet.

Yrittäjän arvot, attribuutit ja brändilupaus

ElämänTimantti prosessissa Reetan arvoiksi löytyivät: rehellisyys, luovuus, vastuullisuus, vapaus ja luontoarvot. Brändiattribuuttien määrittely tuntui jotenkin oudolta, mutta sellaiseksi löytyivät: luotettava, aikaansaava, kaunis, oivallutava, idearikas, intuitiivinen, luova, rohkea, itsenäinen, oppimisen mahdollistaja, uudistava.

Entä Ideakosken brändilupaus? - Tavoitteeni on aikaansaada mitattavaa muutosta työelämävalmiuksissa; oppimista joka siirtyy työelämään osaamisena ja parempina valmiuksina.

Kerro videoilla yrityksesi kulttuurista

Tarinoiden merkitystä korostetaan sekä markkinoinnissa että työnantajakuvan rakentamisessa. Harvassa ovat kuitenkin yritykset, jotka kertovat kotisivuillaan aidosti työilmapiiristään ihmisten kautta. Yksi positiivinen esimerkki on Opasmedia, joka rohkeasti rakentaa yrityskuvaansa ihmiset edellä. He tuovat kuvina esiin tekijät ja ovat avanneet myös yritysblogin.

Viime kesänä yritys haki myyntineuvottelijaa Turkuun aika vauhdikkaalla videolla. Opasmedian yhteysjohtaja Hannu Valjakka ja IT-päällikkö Toni Nummela kertoivat elokuussa, että video oli poikinut hyviä ja yrityksen oloisia hakijoita. Video oli tehty hyvin spontaanisti, ja ehkä siksi siihen on saatukin aitoa fiilistä sekä työkavereista että yrityksen ilmapiiristä. Kannattaa tutustua!

Maineenhallinta verkossa

Maineenhallinta verkossa näyttää olevan kuuma peruna tässä ajassa. Pohditaan hieman mitä se tarkoittaa.

Yhteiskunnallisesti maine voidaan määrittää jonkin yleisön yleiseksi mielipiteeksi ihmisestä, yhteisöstä tai yrityksestä. Tässä tapauksessa puhutaan siis laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Tuotteiden maineesta kuulee harvemmin puhuttavan. Silloin ehkä puhutuaan brändeistä tai tuotteen ja asiakaspalvelun laadusta.

Voiko mainetta hallita? Kyllä ja ei. Jos paino on hallinnassa, kontrolloinnissa - vastaus on ei. Jos taas puhutaan maineen ansaitsemista, vastaus on kyllä.

Olipa kyse maineesta, imagosta tai brändistä maine syntyy tekojen kautta. Se syntyy tuloksena tyytyväisistä asiakkaista tai positiivisesta vuorovaikutuksesta muiden kanssa - niin verkossa kuin reaalimaailmassakin. Positiivista mainetta verkossa voi luoda esimerkiksi aktiivisella vuorovaikutuksella ja toimivilla verkkopalveluilla. Kriiseissä luonnollisesti tärkeää on nopea reagointi ja tietty nöyryys, jos on mokannut. Anteeksi sana harvemmin kuluu käytössä.

Hyvän maineen saavuttaa siis olemalla laadullisesti hyvä omalla alallaan, lunastamalla lupauksensa sanoina ja tekoina. Hyvä johtaminen ja avoin viestintä ovat hyvän maineen rakennusaineita. Hyvä yrityskulttuuri synnyttää hyvän maineen. Hyvästä organisaatiosta puhutaan yleensä hyviä asioita.

Onko osaajaa ilman verkkoidentiteettiä?

Osallistuin eilen Dimeken koulutuspäivään Sosiaalinen media yhteistyön, uusien ilmaisumuotojen ja identiteettien rakentajana. Päivän aikana käytiin keskustelua mm. tietotyöläisen itsensä johtamisen keinoista ja verkkoidentiteetin hallinnasta.

Verkkoidentiteetin lisäksi käsittelimme myös multitaskingin haasteita ja sosiaalisten objektien käyttöä projektihallinnassa. Tajusin, että työelämä on todella muuttunut radikaalisti ja vaatii olennaisesti uusia taitoja, erityisesti osaamisintensiivisillä aloilla. Havahduin siihen, miten tärkeä kilpailutekijä verkkopresenssi on oman asiantuntijuuden markkinoinnissa ja uran edistämisessä. Oikeasti.


Miten saat asiantuntijan maineen?

Asiantuntijuutta on monenlaista. Yleensä julkinen arvostus ja maine jonkin alan erityisosaajana määrittyy näiden kautta:


1. Työhistorian ja aseman perustella saavutettu maine, joka kiinnostaa myös valtamedioita.

2. Vahvalla sisällöntuotanto-osaamisella luotu verkkoläsnäolo: tekstiä, videoita, valokuvia. Tähän osaamiseen kuuluu myös sosiaalisen median julkaisemisen tapojen, sääntöjen ja lainsäädännön tunteminen. Myös kirjan julkaiseminen auttaa.

3. Sattuman tai osaamisen kautta Facebook-ilmiöksi tai "meemiksi" nouseminen ja sitä kautta valtavirtajulkisuuteen päätyminen. Esimerkki tästä on Kaivuri-Jukka.


Karu tosiasia on, että sosiaalisen median aikakaudella on osattava kirjoittaa ja kertoa verkossa osaamisestaan tullakseen löydetyksi. Jos et osaa kirjoittaa asiantuntemuksestasi, et oikeastaan ole olemassa google-maailmassa. Koulutuspäivän yksi mielenkiintoisimpia kysymyksiä olikin: voittavatko työmarkkinoilla ne, jotka osaavat digimedian sisällöntuottamisen? Entä miten käy niille, jotka eivät osaa tai halua näitä uusia taitoja omaksua?

Ensivaikutelma on valttia hissipuheissakin

Nopeat syövät hitaat, sanotaan. Tämä on totta myös nykyaikaisilla pikadeiteillä ja erilaisissa verkostoitumistilaisuuksissa. Niissä osallistujille annetaan 3-5 minuuttia aikaa, jonka jälkeen pitäisi tietää onko vastapuoli kiinnostava jatkodeittejä tai yrityksen verkostumista ajatellen. Tällaisissa tilanteissa hissipuhe, omien arvojen ja tavoitteiden tehokas viestiminen nousee arvoon arvaamattomaan. Samoin tilanteen ja toisen henkilön lukutaito.

Eräs sinkkumies tuttavani kävi tällaisessa tapahtumassa tänä kesänä. Hän ei ollut ensi kertaa liikkeellä, joten kupletin juoni oli tuttu. Parikymmentä naista ja miestä jututtivat toisiaan. Ensivaikutelman sekä kolmen minuutin haastattelun jälkeen kiinnostus jatkotutustumiseen piti osoittaa +-merkillä lomakkeeseen. Hämmästynyt mies kertoi kahdeksan naisen kahdestakymmenestä olleen kiinnostuneen jatkodeiteistä hänen kanssaan. Edellisellä kerralla muutama vuosi sitten kiinnostuneita ei ollut yhtään. Mikä siis oli muuttunut?

Ulkoisesti merkittävää muutosta ei ole tapahtunut. Liikunnallinen kaveri pukeutuu edelleen rentoihin ja siisteihin vaatteisiin, jotka tuovat urheilullisen kropan esiin. Vaatteet eivät ole pröystäileviä, vaan ihan perussiistejä tyylikkäitä vaatteita. Hetken keskusteltuamme paljastui olennainen ero: edellisellä kerralla hän kertoi olevana ”koulutuksessa” ja it-alalla. Nyt hän sanoi olevansa varastopäällikkönä, eikä vielä tiedä mikä hänestä tulee isona. Voiko työroolilla olla näin iso merkitys? Vai heijastuiko hänestä vahvempi itseluottamus nyt, kun työtilanne oli parempi?

Mies kertoi myös opetelleensa jonkinlaista hissipuhetta. Työroolin lisäksi hän tuo siinä esiin omia arvojaan, jotka liittyvät luontoon ja liikuntaan. Jostain syystä hän kuitenkin jättää kertomatta lapsestaan, tai ainakin joillekin henkilöille. Ehkä se onkin viisaampaa, sillä deittimarkkinoilla se ei välttämättä tuo lisäarvoa vastaanottajan silmissä.

Maailma muuttuu lisääntyvässä määrin flash-tyyliseksi ensivaikutelma ruletiksi. Joskus ensivaikutelma syntyy netissä, joskus kasvokkain. Tästä johtuen meillä pitäisi olla valmius itsemme ja osaamisemme esittelyyn yllättävissäkin tilanteissa. Asiaa auttaa, jos on miettinyt oman hissipuheen erilaisia tilanteita varten: työtapaamisiin, deittimarkkinoille, uusia ihmisiä kohdatessa vapaa-ajalla. Suomessa ei välttämättä ole vahva itsensä tai toisten esittelyn kulttuuri. Sitä voi kuitenkin harjoitella, ja pikku hiljaa vaisto kehittyy arvioimaan toista henkilöä, sekä sopeuttamaan esittelyä kunkin tilanteen ja henkilön mukaiseksi.

Maalivahdille morsian

Asiat eivät ole aina sitä, miltä ne ensin näyttävät. Tästä hyvä esimerkki on Espanjan voittoisan jalkapallojoukkueen maalivahdin Iker Casillas'in reaktio, kun naispuolinen toimittaja haastatteli häntä finaalin jälkeen: Casillas suuteli häntä suoraan suulle!

Ohos, mikä latino, ajatteli varmaan moni spontaanisti. Tilannekuva kuitenkin muuttui, kun selvisi, että toimittaja Sara Carbonero onkin hänen tyttöystävänsä. Vielä erityisemmän tilanteesta tekee se taustatieto, että Sara oli saanut mediassa paljon kritiikkiä osakseen Espanjan hävittyä avausottelunsa Sveitsiä vastaan. Väitettiin, että tyttöystävän läsnäolo olisi häirinnyt maalivahdin keskittymistä peliin. Casillas oli siis melkoisen paineen alla monestakin syystä, eikä ihme että tunteet purkautuvat kisojen jälkeen tällä tavalla. Loppu hyvin kaikki hyvin - ja maalivahti sai morsiamensa.

Netissä kannattaa siis tehdä aina hieman taustoitusta - kaikki ei ole aina ihan sitä miltä ensimmäisellä klikkauksella näyttää.

Suomalaisen yrittäjän henkilöbrändäystä

Sosiaalisen median kanavissa Twitterissä ja Qaikussa on viime päivinä käyty vilkasta keskustelua henkilöbrändäyksestä ja asiantuntijan verkkoidentiteetistä Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren tulevan Löydy-kirjan pohjalta. Eräänä esimerkkinä hyvästä suomalaisesta henkilöbrändistä ehdotettiin rovaniemeläistä Eero Leppästä ja hänen yritystään Rautasiltaa. Nappasin tuosta ideasta kiinni, tein nopean Twitter-haastattelun ja tässä hieman analysoitua Eeroa alias Rautasiltaa henkilöbrändäys kysymysten kautta:

Kuka olet ja mitä teet?
- Olen Eero Leppänen, Rautasilta. Teen sosiaalisen median sisältöjä, konsultointia, kampanjoita ja koulutusta.

Ketkä ovat elämäsi tärkeimmät ihmissuhteet, sidosryhmät ja kohderyhmät viestinnässä?
- Perhe! Some-yhteisö ja työyhteisö. Sidosryhmistä: asiakkaat, jotka ovat “oman tien kulkijoita”, vahvoja, rohkeita persoonallisuuksia, joista saan itselleni hyviä esikuvia ja joiden kanssa työskennellessäni opin suunnattoman paljon. Kohderyhmät viestinnässä: a) potentiaaliset asiakkaat, eli he jotka etsivät uusia, erilaisia ja innovatiivisia ratkaisuja b) alani ihmiset c) ihmiset, jotka haluavat alani tietoa. Aika paljon itse asiassa huomaan, että jotkut some-seuraajani soveltavat antamaani tietoa ja esimerkkiäkin.

Mainitse viisi sanaa, joilla itse kuvaat itseäsi?
- Luotettava, persoonallinen, leppoisa, lyhytjännitteinen, nopea

Entä viisi sanaa, joilla muut ovat sinua luonnehtineet?
- “Some-Obama” “Innostava” “sympaattinen” “intohimoinen” “oma itsensä”

Mikä on lupauksesi asiakkaalle?
- Hoidan asiakkaan antamaa tehtävää kuin se olisi omani, intohimolla.


Hyvä henkilöbrändi on aito ja pohjautuu osaamiseen. Kuten Rautasillan blogissa sanotaan, referenssit puhuvat puolestaan. Eerolla on vankka tausta viestinnän, taiteen ja kulttuurin puolelta. Hän on myös toiminut opetustehtävissä. Kannukset substanssipuolella on siis ansaittu. Persoonaa kuvaavat sanat liittyvät vahvasti innostavuuteen ja sympaattisuuteen, mutta varmasti asiakkailta löytyisi myös kommentteja, jotka viittaisivat luotettavuuteen ja työn laatuun. Huomattavaa on myös se, että asiakkaat valikoituvat tiettyjen kriteerien kautta - oppiminen ja kunnioitus on molemminpuolista. Samoin sidosryhmät muodostuvat samanhenkisistä ihmisistä, kaikkia kun ei voi mitenkään miellyttää.

Yrittäjä joutuu usein miettimään, brändääkö itsensä vai yrityksensä. Tässä tapauksessa on tapahtunut vähän sekä että. Moni puhuu suvereenisti Rautasillasta, eikä suinkaan Eerosta. Varmaan monen some-yhteisön mielissä Eero onkin yhtäkuin Rautasilta; siitä on tullut ikään kuin taiteilijanimi.

Rautasilta logo on mielenkiintoinen. Kuva ja yrityksen slogan 'silta sosiaaliseen mediaan' viestivät rautaista osaamista ja tukea asiakkaan viemiseen sosiaalisen median maailmaan. Kuvan on Eero itse napannut ja graafikko Elina Ylitervo on työstänyt sen nykyiseen logon muotoon. Tykkään kovasti!

Sanoisin että Eero on hyvä esimerkki aidosta suomalaisesta yrittäjän henkilöbrändistä. Jos hänelle olisi tehty amerikkalaistyylisesti henkilökohtainen logo, se olisi tässä kulttuurissa tuntunut vähän turhan mahtipontiselta. Mutta Rautasilta logona viestii yhtälailla yrityksen kuin Eeronkin arvoja. Samoin Eero persoonallisena esiintyjänä lunastaa henkilöbrändiinsä kohdistuvat lupaukset käytännössä.

Oman persoonansa ja osaamisensa johdonmukainen viestiminen niin ammatillisissa kuin yksityiselämäänkin liittyvissä kontakteissa - siitä henkilöbrändäyksessä loppupelissä on kysymys. Livenä ja somessa. Ole uskollinen itsellesi ja elämäsi tärkeille ihmisille ja tavoitteille. Lunasta lupauksesi käytännössä. Henkilöbrändi muodostuu kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa.

PS. Rautasilta brandin viestintästrategiaan kuuluu myös SlideShare, josta löytyi SomeTime2010 tapahtumassa esitetyn persoonallisen, yleisön hurmanneen Pecha Kucha esityksen kuvat. Video olisi ollut mainio, mutta kuvatkin kertovat olennaisen. Uskalla sinäkin!

Slaidit: Esitys Sometime2010-tilaisuus Pecha Kucha

View more presentations from rautasilta.

Sekaisin Marista

Kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallin älähti tulevan pääministerin Mari Kiviniemen "toista puolta" käsitelleestä jutusta Iltalehdehdessä. Juttu on mielenkiintoinen myös henkilöbrändäyksen näkökulmasta. Mistä Mari Kiviniemi tulee tunnetuksi?

Kuva sinänsä ei mielestäni ole paha. Samanhenkinen kuva löytyy myös Yhdysvaltojen presidenttiparista. Jos ihmisellä on hyvä kroppa tai pariskunta rakastaa toisiaan, niin mikäs siinä.

Hieman kyseenalaiseksi Iltalehden jutun teki sen tekstit. Mitä lisäarvoa luo seikkaperäinen kuvaus Kiviniemen suhtautumisesta kuukautissuojien pakkaukseen, vihjailu kuukautisiin liittyvistä kiukunpuuskista tai hänen profilointinsa tiedostavana feministinä. Onhan se toki erilaista kuin Vanhasen lautakasat ja uuniperunat. Matti tosin oli sinkku.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kaikki nämä asiat ovat Kiviniemen itsensä tai hänen miehensä aiemmin medialle kertomia. Proaktiivisessa henkilöbrändäysstrategiassa tulisi kiinnittää huomiota siihen, mistä asioista haluaa tulla tunnetuksi, mikä on henkilöbrändin ydin ja viestiä sen mukaisesti. Kannattaa myös kysyä itseltään: mikä elämässäni on julkista, mikä persoonaallisesti profiloivaa - ja mikä yksityistä. Sama pätee myös sosiaaliseen mediaan.

Huumorintajuisena ja älykkäänä naisena uskon Kiviniemen kääntävän tämän edukseen: hyvä kroppa on meriitti myös naiselle!

SDP ja uusi imago

Pitkään aikaan ei ole tehnyt mieli kirjoittaa suomalaisista politiikoista tai politiikasta yhtään mitään. Lautakasa-gate teki tehtävänsä. Edes Jutta Urpilaisen uusi (ja erittäin onnistunut) tyyli ei saanut kiinnostustani suuremmin heräämään. Muutostahan se indikoi. Eilisen puoluekokouksen jälkeen tuntuu, että on vihdoinkin on jotain sanottavaa. Tuntuu, että jotain uutta on alkamassa.

Kommentoidaan nyt ensin tuota Jutan tyyliä ja imagoa viestinnällisesti. Puhun hänestä nyt näin tuttavallisesti Juttana, koska niinhän hänestä puhutaan.

Iloitsin aikanaan hänen valinnastaan: nuori nainen nousee Suomessa puoluejohtajaksi. Wow! Sitten seurasi mahalasku ja tuntui aivan uskomattomalta, miten hän kerta toisensa jälkeen joutui todella ilkeästi median hampaisiin sekä YouTube pätkillä että verkkosukka- ja kipusiskokuvilla. Ajattelematonta. Nyt tuntuu olevan kuitenkin aivan eri vaihde päällä. Nyt hän näyttää siltä, mitä hän ilmeisesti myös sisältä on. Tyyli on naisellinen, hänen habituksensa viestii johtajuutta. Jutta on yhtäaikaa sekä vakuuttava että näyttää hyvältä. Hienoa!

Mikael Jungnerin mukaantulo on antanut kotimaan politiikalle aivan uuden ruiskeen. Tuntuu kuin joku olisi palauttamassa ihmisten uskoa edustukselliseen demokratiaan ja avoimuuteen. Tuntuu kuin joku uskaltaisi ottaa vastuun ja innostaa muutkin muutokseen. Hän on retorisesti vakuuttava ja vaikuttava ja tuntuu aidolta. Hänestä voisin puhua autenttisena henkilöbrändinä suomalaisessa politiikassa. Hänessä on jotain samaa kuin Obamassa.

Itse olen poliittisesti sitoutumaton, joten tämä ei ole mitenkään SDP:n mainospuhe. Kirjoitan vain puhtaasti omia näkemyksiäni ja tulkintojani poliitikkojen henkilöbrändeistä ja imagosta sekä arvojohtajuudesta. Erityisen hienolta tuntui lukea lehdestä, miten Jungner kiitti vaimoaan, vanhempiaan ja tytärtään, jonka takia "maailman muuttaminen on tullut tärkeäksi".

Samoin ihastuin Jutta Urpilaisen pohdintaan menneestä kaudestaan: "Joskus tuli mieleen vanha kansanviisaus: kun olet kaatunut ja makaat maassa, niin viivy siellä pieni hetki nähdäksesi, ketkä sinua potkivat. Ajattelin, että viivyn vähän vielä pidempään. En sen takia, että näkisin, kuka tai ketkä minua potkivat, vaan ymmärtääkseni miksi."

Juuri niin. Se on johtajuutta. Kuten Lasse Viren totesi kaatumisestaan, se olisi ollut täydellinen hetki luovuttaa. Mutta ei - kampittajille ei anneta periksi vaan siitä noustaan ylös ja tehdään historiaa! Taidamme olla vihdoinkin löytäneet suomalaisen "yes we can" -asenteen.

Lisäarvoa tuova osaaminen palvelualoilla

Samalla kun luen tenttikirjaa osaamisen johtamisesta, niin aloin pohtia mitä oikeastaan on ydinkyvykkyys (core capability) ja mitä on se paljon puhuttu lisäarvo, jota asiakkaille pitäisi tarjota.

Teknologia yrityksissä ydinkyvykkyys on eri asia kuin vaikkapa ravintola-alalla. Leikin ajatuksella, mitä tämä tarkoittaisi catering-yrityksessä. Ostaako asiakas ammattitaitoisen ja kokeneen tarjoilijan iästä riippumatta, vai onko lisäarvo asiakkaalle ehkä ulkokohtaisissa kriteereissä ja kustannuksissa? Mikä on kriittinen tekijä tapahtuman onnistumisen ja asiakastyytyväisyyden kannalta? Mikä on yrityksen brändin ja maineen merkitys, ja missä määrin yksittäinen työntekijä heijastelee yrityksen brändilupausta?

Toisaalta, miten pitäisi suhtautua osaamisen markkinointiin esim. IT-alalla, jossa huippukoodarit voivat olla aikamoisia taiteilijapersoonia. Pitäisikö heidän osaamista markkinoida asiakkaalle ja miten - vai tarjotaanko osaaminen myyntikonsultin kautta? Miten asiakas suhtautuu persoonalliseen oloiseen huippuosaajaan? Entä mitä tapahtuu kun huippuosaaja ja asiakas kohtaavat sosiaalisessa mediassa?

Ehkä yritys onnistuu kääntämään erilaisuuden kilpailuvaltikseen: "meillä arvostetaan persoonallisuuksia, osaaminen ja asiakkaan etu ovat etusijalla". Tai ehkä sovitaan yrityksen sisäiset säännöt siitä, että asiakaskäynnillä voisi vaikka pukeutua vähän siistimmin kuin konttorilla. Tämä on kieltämättä vähän kaksiteräinen miekka, ja olisi mukava lukea jotain tutkimustietoa pukeutumisen merkityksestä osaamisen markkinoinnissa. Niin tai näin - osaamisen markkinointi on kieltämättä paljonkin ajatuksia herättävä aihe. Ota kantaa: mennäänkö tässä jo "minuuden muokkauksen" puolelle vai miten osaamista pitäisi markkinoida?

Onko tyylillä väliä?

Entisenä väri- ja tyylikonsulttina palaan aina silloin tällöin pukeutumisen maailmaan. Minkäs sitä koira karvoilleen voi. Vuonna 1995 tuntui tärkeältä, mitkä ovat kenellekin juuri "ne parhaat" värisävyt, meikki ja miten "illuusiopukeutuminen imartelee vartaloa". Ajat ovat muuttuneet.

Nyt kiinnostavaa on, miten ulkoinen olemus vaikuttaa ihmisen ja henkilöbrändin positiointiin - miten se vaikuttaa lokeroleikkiin, jota automaattisesti teemme kohdatessamme uusia ihmisiä. Lokeroleikissä määrittelemme salamannopeasti visuaalisten signaalien perusteella kuka tuo henkilö on, mitä hän tekee; onko hän ystävä, vihollinen vai ihan saman tekevä.

Tim Gunnin tyyliohjelma (Tim Gunns Guide to Style) on mielenkiintoinen seurattava sekä tyylivinkkien että ennen kaikkea pukeutumisen psykologisen ja viestinnällisen merkityksen vuoksi. Siinä henkilöt käyvät tunnin aikana melkoisen muodonmuutoksen, jossa tunteet ovat usein hyvinkin herkässä. Tuo ohjelma sai minutkin heräämään toimivan vaatekaapin tärkeyteen.

Mitä tämä tarkoittaa henkilöbrändäyksestä kiinnostuneille? Vaikkapa tällaisia asioita:

1. Tiedosta mitkä ovat vaatteiden ja värien lähettämät viestit
2. Tarkista ovatko ne linjassa brändisi tavoitteiden kanssa
3. Valitse juuri sinun kehollesi parhaiten sopiva tyyli ja värit

Ennen opetin, että huomioikaa kohderyhmänne pukeutumisessa. Nykyään korostan vahvaa omaa tyyliä - kunhan se on tilanteeseen sopivaa. Jos yrittää liikaa miellyttää muita, kadottaa vain itsensä.

Blogin herääminen

On tullut aika herätellä tämäkin blogi henkiin. Jatkossa kirjoitan täällä henkilöbrändistä enemmän yksilön ja "off-work" näkökulmasta. Pyrin tuomaan esiin eri keinoja henkilöbrändäykseen ja personallisuutensa oikeanlaiseen korostamiseen. Täällä kirjoittelen väreistä, tyylistä, musiikista ja pukeutumisesta - mutta myös ihmissuhteista ja inhimillisestä vuorovaikutuksesta. Ehkä deittailustakin;)

Katsotaan mihin suuntaa blogi lähtee muotoutumaan. Huomenna aloitetaan!